Superraskasta ja superpalkitsevaa

Viikko on mennyt kuin siivillä, sekä töissä että tatamilla. Viime viikonloppuna olin Vierumäellä suurella junnuleirillä, missä oli lähes satakunta lasta ja nuorta leireilemässä ja yli sata kisaajaa sunnuntain junnu cupissa. En ole aiemmin junnuille treenejä vetänyt, joten sekin oli uutta. Omissa treeneissä porukka oli 12-17 vuotiaita, joten ihan nuorimpien kanssa en päässyt puuhaamaan. Sivusta alle 11-vuotiaiden treenejä pääsin kuitenkin seuraamaan, ja oli mahtavaa nähdä se tekemisen riemu. Samoin tuo "vanhempi" porukka teki hyvällä asenteella, ja sieltä on kasvamassa hienoja ja esimerkillisiä bjj-harrastajia. Ensi viikolla suuntaankin sitten Helsinkiin VIRE-tiimin treenit vetämään, eli lisää nuorten treenejä edessä.

Vierumäen junnuleiri, kuvasta kiitos Päivi Holelle

Maanantaina koitti sitten paluu arkeen ja toimistolle. Tekstiä syntyy nyt, mutta samalla tuntuu, että päivät kuluvat liiankin nopeasti. Katse on jo osittain syksyssä, kun Örebrohon muutto lähestyy ja töitäkin pitäisi sieltä löytää. Muutto olisi henkisesti paljon helpompaa, jos työpaikka olisi jo tiedossa ennen sitä.Toissa päivänä tein hommia kotoa käsin orastavan flunssan keskellä, ja selasin ohimennen myös työpaikkailmoituksia. Sieltä silmiin osui avoin työpaikka modersmållärare i finska, mikä olisi kyllä enemmän kuin täydellistä. Laitoin hakemuksen menemään ja nyt pitää sitten jännittää muutama viikko. Ei ole kyllä yhtään käsitystä siitä, miten paljon ja minkälaisen taustan omaavia hakijoita tuollaiseen paikkaan on. Sormet ja varpaat ovat ristissä nyt.

Flunssailu - tai siitepölyallergia, keväällä on välillä vaikea erottaa noita - ei osunut nyt hyvään saumaan, sillä olen tämän viikon saanut nauttia superraskaasta seurasta. Pitkän linjan BJJ-pioneeri Jonna on tämän viikon Keski-Suomessa, ja olen päässyt ottamaan hyviä eriä oikeasti oman kokoisen treenikaverin kanssa. Molemmille todella hyvää treeniä ennen mundiaaleja, kun kumpikin lähtee matkaan hallitsevana maailmanmestarina. Superraskassarjalaisia naisia löytyy kuitenkin vähemmän, joten tällaiset treenit ovat kullanarvoisia.

Superraskaat maailmanmestarit

Tämä lukuvuosi on ollut todella erilainen kahden maan välillä reissatessa. Odotan jo kovasti kesää ja syksyä, kun ollaan vihdoin taas saman katon alla Hannan kanssa. Ei se Skype nyt kuitenkaan korvaa toisen läheisyyttä, vaikka onkin ihan hyvä tapa olla yhteydessä kotiin. Hannallakin alkaa olla viimeiset rutistukset edessä, kun viisi tenttiä kuudesta on hyväksytysti takana ja se kuudes on edessä kuukauden päästä. Kohta oma supervaimo on suorittanut ensimmäisen lääkisvuotensa Ruotsissa, on se vaan niin hienoa!

Nyt on aika tehostaa omaa työtahtia viikon loppua kohti, ja taidan hipsiä toimistolle viikonloppunakin. Hyvää kirjoitusrytmiä ei kannata nyt katkaista. Kaikki työ on nyt nimenomaan kotiin päin, sillä en halua jättää väikkäriä roikkumaan. Superraskasta työntekoa siis tiedossa, mutta onhan se sitten myös superpalkitsevaa.