Unelmia elämässä - Lisboa 2015

Takana on lähes viikon mittainen reissu Lissaboniin. Matkakohteena Lissabon on tuttu jo monen vuoden ajalta, ja aina tähän aikaan vuodesta sitä lennetään etelään. Jälleen kerran syy oli IBJJF European Open -kisat. Kotiin palattiin maanantaina, ja vieläkin on pää pökkyrällä, sen verran intensiivinen matka on takana. Tarkoituksena oli alunperin myös hieman lomailla ja hengailla paikan päällä, tavata kavereita ja syödä hyvin, mutta tällä kertaa kisat veivät kaiken huomion alusta loppuun saakka. Pitänee matkata Portugaliin joskus muussakin mielessä, sillä matkan ensimmäinen café duplokin nautittiin vasta ennen paluulentoa kentällä. Onneksi sentään muutaman pastéis de nata -leivokset tuli syötyä kämpillä.

JorKe Ky

Tänä vuonna mukana oli kahden kotisalin kisaajia, Ruotsista ja Suomesta. Itse matkasin Portugaliin jo tiistaina Ruotsista käsin Akademi Nordin junnukisaajan Nicolen sekä tämän isän kanssa. Tämän lisäksi Örebron salilta oli mukana toinen junnukisaaja Karl. Hanna lensi koulun vuoksi paikalle vasta torstaina, ja Jyväskylän/Keski-Suomen vahvistukset Laura, Riina ja Elina tulivat Suomesta käsin. Myös ex-fightclubilainen Tuomas majaili samassa asunnossa meidän kanssa, joten porukkaa oli hyvin paikalla. Kulmaus ja tsemppaus hoidettiin siis kahdella kotimaisella, ja erityisesti juniorikisaajista huolehtiminen oli uutta. Harmittavasti omat matsit menivät osittain päällekäin junnujen kanssa, eikä pystynyt täysin olemaan näiden tukena koko kisan ajan.

Kisaraportti löytyy F.L.A.G.:in blogista täältä, joten ajattelin tässä lähinnä purkaa omia ajatuksia matkasta ja kisoista. Eilen tajusin, etten kaiken hässäkän keskellä oikein ehtinyt tavata ketään, en kisapaikalla enkä sen ulkopuolella. Kisapaikalla ollessa keskittyminen meni joko omiin otteluihin tai meidän muiden kisaajien kulmaamiseen. Paikalla oli paljon ihmisiä ja melua, ja vaikka kulkikin päivät korvatulpat päässä, niin käytännössä sitä väsyi täysin ja jaksoi vain ajaa metrolla takaisin kämpälle lepäämään. Varsinkin torstaipäivä oli pitkä, sillä otteluiden lisäksi piti jännittää ehtiikö Hanna Ruotsin snökaoksen keskeltä lennolle - minuutti taisi jäädä varoaikaa lopulta ennen lähtötiskin sulkeutumista, kun alun alkaen kentällä piti olla aikaa lähes kolme tuntia. Perjantai katosi jonnekin täysin, aika väsyneissä tunnelmissa ilmeisesti sekin vietettiin. Myös lissabonilaiseen sairaalaan tuli matkan puitteissa tutustuttua, mutta onneksi kaikki päästiin ehjänä takaisin kotiin.

Avoimen otteita

Mutta tuosta otsikon unelmasta ja sen elämisestä. Ne, jotka ovat seuranneet bjj-touhujani tietävät, että olen jo pitkään halunnut otella brasilialaisen Gabi Garcian kanssa. Tämä on muutaman vuoden ajan hallinnut mustavöisissä sekä (super)raskasta sarjaa että naisten avointa sarjaa. Ensimmäinen mahdollisuus tähän oli vuonna 2012 Abu Dhabissa, sillä siellä purppuravöiset pääsivät kisaamaan mustavöisten sarjaan. Tuolloin omassa painoluokassa päädyin eri puolelle kaaviota Gabin kanssa ja tavoitteenani oli päästä finaaliin tätä vastaan. Tie kuitenkin katkesi semareissa, mutta onnekseni pääsin petraamaan illan avoimissa ja sain silloin kohdata maailman ykkösnaisen. Tuolloin ottelu oli täysin Gabin heiniä, mutta oli mahtavaa päästä testaamaan omaa osaamista. Nälkä jäi.

Uskoin seuraavan tilaisuuden tulleen 2014 mm-kisoissa, sillä oli muutamaa kuukautta aiemmin saanut mustan vyön. Gabi jäi kuitenkin kisoista pois loukkaantumisen vuoksi, ja kohtaaminen siirtyi. Nyt sitten vihdoin pääsin ottamaan haluamani matsin. Näin jälkikäteen ajateltuna tuo unelman toteutuminen vaikutti aika paljon koko viikonlopun kisasuoritukseen, sillä kaavioiden kautta olisin voinut kohdata Gabin jo avointen semifinaalissa lauantaina. Toisin kuitenkin kävi, eikä oma pää ollut mukana lauantain kisoissa. Ajatukset olivat muualla, ja henkisesti en ollut otteluissa läsnä. Niinpä tie katkesi juuri ennen semareita, ja Gabin kohtaaminen jäi sunnuntaille.

Maton ulkopaikalla kohtasin Gabin jo torstaina

Sunnuntaina olin taas terävänä liikkeellä. Tiesin, että minun pitäisi voittaa ensin semifinaalimatsi. Semarissa oli vastassa Samela Shohamy, ja voitto ratkesi erittäin terävällä pelillä. Tämän jälkeen pääsin jännittämään finaalia. Matolle astuessa kaikki oli selvää ja hetkeni oli siinä. Matsi ei kuitenkaan mennyt siten kuin unelmissa. Kokemuseron huomasi ja jännitys söi suoritustani. Olen jiujitsukana vielä melkoinen raakile, enkä ollut tilanteessa sataprosenttisesti mukana. En pelannut oman suunnitelman mukaisesti, mikä kostautui, ja Gabi pääsi alusta alkaen prässäämään. Vähän aikaa sain sinniteltyä, mutta kokemus vei ja jouduin taputtamaan.

Nyt matsin jälkeen olen sekä iloinen että harmissaan, ja entistä nälkäisempi. Luvassa on tuttu kisojen jälkeinen resepti: ensin lepoa ja sitten treeniä kohti tulevia karkeloita. Seuraavassa kohtaamisessa olen parempi. Uskon myös, että tämä matsi oli tärkeä saada alta pois, ja "se suurin matsi" on nyt oteltu. Helpompi keskittyä tulevaan, koska se on nyt tietyllä tapaa konkreettisempi. Ei pelkkää unelmaa.

Lissabon, sateenkaari ja hyvä mieli

Parasta tässä reissussa oli kuitenkin muiden otteluissa mukana eläminen. Omat tunteet menivät ylös ja alas kavereiden voittojen ja tappioiden myötä. Voidaan koko porukka jatkaa pystyssä päin ja hyvillä mielin kohti tulevaa. Tehty työ väsyttää ja hymyilyttää.

Suuret kiitokset matkasta koko seurueelle niin Suomesta kuin Ruotsistakin. Kiitos JorKe Ky:lle kisareissun tukemisesta! Erityiskiitos Hannalle ja Nicolelle viimeistelytreeneistä!