Kisatreeni uusiksi ja maailman paras valmentaja

Polaris Pro 7 (kuva: Helena Curtis)

Viime syksynä kisasin "elämäni suurimmat kisat", eli ADCC MM-kisat. Kisat jättivät jälkeensä pettymyksen ja tyhjän olon, siitä kirjoittelinkin jo syksyllä Jyväskylän naisten blogiin. Sen jälkeen alkoi ajatusten kokoaminen ja kisapään treenauttamisen lisääminen osaksi vakitreenejä. Kisasyksylle sain vielä ADCC ruotsinmestaruuskisat omaan ohjelmaan, ja alkuvuodesta oli IBJJF Europeans. Näissä kisoissa olin läsnä matseissa aiempaa paremmin, kiitos tuon pään treenauksen.

Keväälle ei montaa kisaa kuvioihin tullut, vaan Euroopan avointen jälkeen seuraavana vuorossa oli kesäkuun alun MM-kisat. Siitä sitten sujuvasti heinäkuussa tuli kisakevään/-kesän huipennus, kun pääsin ottamaan 15 minuutin supermatsin Polaris Pro 7 -tapahtumassa Lontoossa. Näihin molempiin kisoihin laitettiin treeniohjelma uusiksi.

En ole täysipäiväinen urheilija, mikä tuo omat haasteensa treeniin. Suurin ongelmakohta on niin sanotun "oman treenin" vähäisyys/puute, kun pienessä seurassa on treenejä vedettävänä. Minulla on aina ollut onnea matkassa Hannan ottaessa vetovastuuta enemmän, mutta silti treenit on usein suunniteltu epämääräiselle pienelle treeniporukalle. Ei "minulle" tai etenkään Hannan omaksi treeniksi.

"Oman treenin" luksusta, saa olla mytyssä ihan koko ajan ja jatkuvasti (kuva: Hanna)

Kokopäivätyö opettajana, treenejä vedettävänä seurassa ja nukkumaankin pitää ehtiä - Näistä lähtökohdista Hanna suunnitteli treeniohjelman, jonka ensisijainen tavoite oli saada minulle tarvittavat omat treenit viikko-ohjelmaan. Realistisesti mahdutettiin viikkoon kahdet tai kolmet omat treenit, toisin sanoen treenit, joissa minä en vetänyt mitään kenellekään, ja treenien sisältö ja rakenne tukivat omia vahvuuksiani ja kehitysalueitani kisaajana. Tämä "treenikämppi" alkoi maaliskuussa, ja näin aikaa jäi useita viikkoja MM-kisoihin valmistautumiseen. Pääpaino koko ohjelmassa oli rutiinin luominen ja ylläpito.

Näiden fyysisten treenien ohella minulla oli omalla vastuulla tehdä henkinen treeni. Omalla kohdallani tämä on ollut paljon läsnäolon harjoittelua, jotta kisa- (ja treeni) tilanteessa olisin 100% matolla mukana. Hanna on ollut mukana fyysisissä treeneissä niin paljon kuin on opinnoiltaan pystynyt. Muutoin paikalla on ollut meidän seuran perusharrastajia sparri- ja drillipareina.

MM-kisoissa treeniohjelman vaikutuksen näki jo, vaikkei sielläkään huippusuoritukseen vielä päässyt. Kisojen jälkeen oli hyvä jatkaa koko kevään rakennetuilta pohjilta kohti Polarista. Siellä pääsin myös hyvään suoritukseen, toki kehitettävää on edelleen. Nyt vuorossa on se kuuluisa ylimenokausi, mikä on sisältänyt enimmäkseen kaikkea muuta kuin jiujitsua. Ollaan vaellettu, surffattu ja luettu kirjoja.

Maailman paras Hanna-valmentaja (kuva: minä)

Mikään tästä ei olisi mahdollista ilman Hannaa. Hanna on jo vuosien ajan laittanut oman treeninsä syrjään ja satsannut muiden valmentamiseen. Se ei ole ollut helppoa, sillä Hannalla on ihan yhtä lailla kaipuu kisoihin ja etenkin osaavaan valmennukseen ja siihen "omaan treeniin". Valmentaminen ei ole aina niin antoisaa, ja se verottaa paljon. Olen ollut tässä suhteessa hyvin onnekas kun rinnallani kulkee ihminen, joka puskee minua ja kehitystäni eteenpäin. Kiitos sinulle siitä <3

Huomenna koittaa paluu työarkeen opettajana, ja siitä sitten pikku hiljaa myös treeneihin. Näillä näkyminen kisakauden pääpaino on keväässä (pääkisana ADCC EM), syksyllä mahdollisesti jokunen kisa ilman suurempia paineita. Treeniohjelma omiin treeneihin jo tehty, Hannan kynästä jälleen. Oma tavoite kehittymisen lisäksi on nyt laittaa Hanna vähän "tauolle" muiden ajattelemisesta, ja auttaa tätä keskittymään vaihteeksi omaan itseensä.

Mukavaa syksyä itse kullekin!

Kesän "off-season" treenejä, vaihteeksi vetohommia (kuva: Hanna)