Töitä teen, töitä haen

Alkaa pikku hiljaa konkretisoitua tämä "siirtymävaihe". Väitöskirja alkaa olla loppusuoralla, vaikkakin sen viimeistelyyn saa kyllä vielä tehdä töitä. Samalla pitää hakea töitä, Ruotsista. Edessä häämöttävä aikuisuus nostaa päätään, ja on tehtävä valintoja ja päätöksiä. Olen tasaiseen tahtiin selannut työtarjontaa Arbetsförmedlingenin sivuilta, ja hakemuksiakin olen laittanut matkaan.

Oman alan töitä?

Tämä on ensimmäinen kysymys, jota olen miettinyt. Tähän liittyy kysymys tietysti siitä omasta alasta, mitä sillä oikein tarkoitetaan. Koulutuksen perusteella voisin määritellä alani kasvatusalaksi, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Ruotsin työmarkkinoilla jo pelkkä suomenkielen hallinta voi avata uusia ovia. Työkokemuksen perusteella kasvatusalan lisäksi voidaan puhua myös matkailualasta tai asiakaspalvelualasta. Urheilu tuo mukanaan oman asiantuntijuuden. Onko enää siis olemassa oman alan töitä vai tehdäänkö töistä sitä omaa alaa ja asiantuntijuutta?

Tutkijan, open vai kenen lasit?

Läheltä vai kaukaa?

Tähän mennessä pisin työmatkani on ollut tunnin mittainen, Tukholman joukkoliikenteessä. Nykyinen työmatkani on hurjat 100 metriä, ja tietysti portaat neljänteen kerrokseen siihen päälle. Näin lähtökohtaisesti haluaisin kulkea työmatkani jalan tai pyöräillen, mutta entä jos se kiinnostavampi työpaikka vaatii oman auton hankkimista? Kuinka paljon ylipäätään haluan käyttää päivittäistä aikaani työmatkoihin?

Ei ainakaan Suomesta, vuosi kahden maan välillä riittää

Vaihtelua vai pysyvyyttä?

Tätäkin olen miettinyt, hakeako kiinnostavaa lyhyttä työpätkää, jonka jälkeen edessä on uusi hakuprosessi? Vai olisiko helpompi hakea vakipaikkaa, jolloin talous olisi turvattu ilman stressiä jatkuvasta työnhausta? Vaikka tohtorikoulutettavana olen ollut muutamia kuukausia vailla rahoitusta, olen saanut nauttia nelisen vuotta melko pysyvästä työpaikasta. Pysyvyys rauhoittaa ja antaa erilaisen mahdollisuuden suunnitelmille ja unelmille. Toisaalta minussa on ehkä lapsenomainenkin usko siihen, että aina asiat järjestyy, eikä liikaa kannata huolehtia.

Kuninkaan työ on melkoisen vakkari

Tällä hetkellä painin ainakin noiden kysymysten kanssa, ja samalla hetkellä pitäisi painia vielä nykyisen työn kanssa. Pohdinnat alkavat toivottavasti konkretisoitua lähiaikoina, sillä olen hakenut töitä ja käynyt työhaastatteluissa: "ei-omalta alalta" (lue ei kasvatusalalta) ja omalta alalta (lue: opettaja), läheltä (Örebro) ja kaukaa (tunnin ajomatkan sisällä), vaihtelevaa (puoli vuotta) ja pysyvää (vakituinen). Tietysti luonnollinen päätös voi tulla myös työnantajan puolelta, jos en yksinkertaisesti saa hakemaani paikkaa. Mutta mitäs sitten, jos pääsee valitsemaan?

Ainakin jos LinkedIn -profiiliini on uskominen, niin olen "PhD Candidate (Education; Counselling), looking for opportunities within educational field but is open for suggestions."

Joka tapauksessa konkreettinen paini ihmisten kanssa on varmaa.