Syksy Ruotsissa on kulunut todella nopeasti. Tuntuu, että vasta tuli tänne Suomen kesän jälkeen, ja nyt onkin jo marraskuu. Itsellä on nyt syyslomaviikko menossa, ja on ehtinyt ottaa muutaman päivän vähän rauhallisemmin. Tuli kyllä ihan tarpeeseen!
Aloitan viimeisimmästä, oltiin viikonloppuna Turussa Hiltin suurleirillä, ja leiri huipentui meidän perheen osalta Hannan mustaan vyöhön! Vähän meinasi kyynes tulla silmäkulmaan, kun toinen asteli reilun satapäisen leiriporukan eteen saamaan uuden vyön. Vieressä kommentoitiin, että hienoa kun joku vielä itkee näissä tilaisuuksissa, kun muuten tuntuisi liian arkipäiväiseltä. Onhan Suomeen alkanut tulla mustia vöitä kovaa tahtia, mikä on ihan luonnollista, kun bjj on lajina ollut nyt Suomessa sen parikymmentä vuotta. Hannasta tuli samalla kolmas suomalainen mustavöinen nainen. Oon ylpeä.
 |
| Hannalle musta vyö 29.10.2016! |
Meidän treenikuviot täällä Ruotsissa ovat edelleen hieman kaaoksessa, mutta pieniä toivon pilkahduksia on. Viime vuosi, ja etenkin kevät, oli aikamoista myllerrystä, kun ollaan jouduttu seurassa pitkään jatkuneiden henkilöristiriitojen keskelle. Välillä kun kertoo tilanteesta jollekin tarkemmin, niin kuulostaa kyllä omaankin korvaan melko uskomattomalta. Oma treeni- ja kisakevät meni kyllä alavireisesti, kun kaikki tapahtunut vaikuttivat kisamatolle saakka. Ihme, että suoriutui niinkin hyvin kun nyt meni. Mutta nyt mahdollisesti ensi vuoden alusta homma selkeytyy. Meidän kotiseura täällä jakautuu näillä näkymin kahtia, ja vaikka jako ulospäin näyttää siltä, että bjj- ja vapaaotteluseurasta tulee nyt kaksi eri seuraa, käytännössä jakautuminen tapahtuu jiujitsujoukoissa. Katsotaan miten käy, asiassa on vielä muutama yksityiskohta, mikä pitää ratkaista.
Kaiken tämän johdosta olen itse käynyt Akademin treeneissä vain kerran viikossa painitreeneissä ja vetämässä sitten lukkopainitreenit. Muuten meidän oma treenaus on tapahtunut paikallisen painisalin matoilla. Täällä on ihan mahtava painiseura, Girlfighters brottningsklubb, joka ensi sijaisesti satsaa 7-17 vuotiaiden tyttöjen painiin. Oltiin syksyllä vetämässä bjj-treenit tyttöjen leirillä, ja samalla juteltiin seuran puuhanaisten kanssa. Nyt ollaan sitten painittu "tyttöjen kesken" muutaman kerran viikossa, välillä ollaan tehty omia jiujitsujuttuja ja välillä ihan vapaapainia. Treenikertoja ei siis kerry huimasti, mutta Girlfighteriseillä on taas palautunut usko siihen, että treeni voi olla hauskaa ja urheilullista.
 |
| Girlfighters brottningsklubb |
Kun jiujitsu on jäänyt vähemmälle, niin Hanna on vienyt meidät uimaan. Kesän lopussa ostetut märkäpuvut ovat olleet käytössä avovesissä, ja alunperin saunan vuoksi hankittu paikallisen kylpylän vuosikortti ahkerassa käytössä. Hanna ilmoittautui toissapäivänä ensi kesänä kisattavaan avovesiuintitapahtumaan
Vansbrosimningeniin, ja itse olen päässyt vähän jyvälle vapaauinnin tekniikasta. Katsotaan, josko itse innostun myös kisasta, saattaa olla että menee vielä katsomon puolella ensi kesänä. Riippuu paljon siitä, kuinka paljon pääsen nyt talven aikana uimaan. Kun työt on toisella paikkakunnalla, niin matkoihin menee paljon aikaa.
 |
| Vesipedot avovedessä - hieno paikka tämä Lannan kalkkikaivos |
Muita syksyn kohokohtia on ollut meidän surffausreissu Ruotsin länsirannikolle Varbergiin. Merivesi siellä oli kyllä uskomattoman lämmintä odotuksiin nähden, ja neljä tuntia aalloissa märkäpuvun kanssa sujui ilman paleltumista. Avovesiuinti ja surffaus ovat tuoneet paljon iloa, en hirveästi piittaa uimahallin kloorivedestä, ja ulkovesiurheilun jälkeen olo tuntuu aina todella hyvältä. Jiujitsu ei tällä hetkellä anna samanlaista euforian tunnetta, ja vaikka sen treenaaminen onkin mukavaa, on vesi ja luonto tuoneet mukanaan oikeaa rentoutta ja iloa ulkoiluun. Tätä lisää!
 |
| Ruotsin aaltoilun jälkeen on helppo hymyillä |
Syksy on siis tuonut mukanaan kadonneen liikunnan ilon. Tästä on hyvä jatkaa kohti talvea - täälläkin tuli ensilumi eilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti