MM-kisat 2016 – ei mennyt putkeen ei

Hälsningar från Finland.

Reilu kuukausi nyt siitä kun palattiin kotiin Long Beachilta. Kuukauden aikana ollaan ehditty reissata Ruotsissa, Suomessa ja Kreikassa, joten kisaraportin kirjoittaminen on jäänyt vähän myöhään. Muutenkin kevät on ollut hektinen töissä ja vapaalla, joten tänne rustailu on jäänyt vähemmälle. Mutta tässä on nyt hyvin sulatellut ajatukset.

Leanna Dittrich vei pisteillä tämän matsin avoimessa sarjassa

 MM-kisojen saldoksi jäi tänäkin vuonna kaksi tappiollista matsia, eli tavoiteittani en todellakaan saavuttanut. Avoimessa matsi Leanna Dittrichiä vastaan oli periaatteessa ihan tasainen, ja molemmilla oli hetkensä, mutta kaveri vei matsin pisteillä. Omassa sarjassa ensimmäinen vastus ei päässyt paikalle perhesyiden vuoksi, joten sarjan ainoan matsini kävin Dominyka Obelenytea vastaan. Tämä matsi meni täysin Dominykan hallinnassa, ja päättyi tämän murskaavaan pistevoittoon. Vaikka vastassa olikin taitavia naisia, Dominykan ottaessa viime vuoden tapaan tuplakultaa, ei oma suoritus yltänyt parhaaseen mahdolliseen.

Odottelua ennen finaalimatsia - oma coach mukana <3

Pari viime vuotta minua on vaivannut kisoissa niin sanottu sieluttomuus tai hengettömyys. Sydän ei ole matseissa mukana, jolloin suoritus ei ole edes 90 prosentin luokkaa. Maailman huipulla tarvittaisiin se 110. Toki treeniolosuhteet ovat muuttuneet Ruotsiin muuton ja opetöiden myötä, mutta tästä ei ole pohjimmiltaan kyse. En meinaa päästä siihen henkiseen huolettomuuteen, joka on ollut vahvuuteni lähes koko kisaurani ajan. Keskityn aivan liikaa ajattelemaan sitä, mitä ”muut” suorituksestani ajattelevat, ja siinä olen hukannut oman itseni matolla. Paineet onnistua, ja onnistua vieläpä näyttävästi, ovat vieneet minusta voiton. Tämä on vaikuttanut siihen, että kisasuorituksesta puuttuu herkkyys ja henki. En ole enää varma, teenkö tätä itseni vuoksi.

Siitä on nyt kaksi vuotta kun voitin maailmanmestaruuden mustalla vyöllä. Kisasin silloin ensimmäistä kertaa mustavöisenä, ja olin varsin huoleton. Ei liikaa odotuksia, ainakaan ulkopuolelta. Sen jälkeen matseja on tullut nelisenkymmentä lisää, mutta samanlaiseen huolettomuuteen olen yltänyt vain muutamissa kisoissa. Se täytyy kyllä todeta, että kropan suhteen kisavalmistautumiset olivat täydelliset. Olen vihdoin löytänyt minulle sopivan kisalämmittelyn, eikä kroppa hapottanut ollenkaan viime vuosien tapaan. Tästä kiitos painitreeneille ja niiden alkulämmittelyille. Nyt pitäisi saada samanlainen mielen lämmittelyrutiini, niin ehkä sekään ei hapottaisi isoilla areenoilla.

Kerrassaan mahtava Dominyka Obelynyte letti liehuen

Tykkään edelleen lajista, ja tykkään edelleen kisaamisesta ja ajatuksesta kisata. Mutta jotain on tehtävä, että oma pää ja sydän olisivat jälleen täysillä mukana. Tätä kisakautta on syönyt niin sanotusti bjj-politiikka, johon olemme tahtomattamme joutuneet vähän liiankin syvälle. En viitsi tästä kirjoittaa enempää, mutta onneksi keväälle ja kesään on mahtunut monta mukavaa bjj-kokemusta, joka on taas palauttanut uskoa lajiväkeen. Leirit Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa olivat kevään huippuaikaa, ja tämän kesän ehdottomiin huippuihin kuuluu Kreikassa viettämämme aika sekä Ateenassa Rio Grappling Clubilla vieraillen että Ikarian saarella Ikaria Surf Schoolin BJJ ja Surf -leirillä mukana oleminen. Näiden reissujen aikana on saanut tavata niin hienoja tyyppejä, että mittari kääntyy taas positiiviselle puolelle.

Plussan puolelle päästään myös nyt kun ollaan kesä kotona Jyväskylässä (Fight Clubilla) omien treenityyppien kanssa. Odotettavissa on myös pari bjj-tapahtumaa kesälle kun reilun viikon päästä pidetään Naisten suurleiri Helsingissä ja elokuun alussa painitaan tuttuun tapaan Sparrimaratonilla. Täytyy nyt siis keskittyä tankkaamaan hyvää mieltä.

Hyvää mieltä Ikarialla