Ilon ja ahdistuksen rajamailla

Ööriksen talvi

Uusi vuosi aukeni meille Ruotsin puolella, Örebron melko talvisissa oloissa. Tännekin on saatu lunta ja pakkasta, mikä tuntuu mukavalta. Joululoma on sujunut aika leppoisasti, alkuun parantelin kuukauden pituiseksi venynyttä flunssaa, ja sitten vaan rentouduttiin, syötiin ja nukuttiin. Vuodenvaihteeksi saatiin muutama kaveri Helsingistä kyläilemään, joten vuosi vaihtui suomalaisissa ja treenintäyteisissä merkeissä. Itsekin ehdin joulukuun viimeisenä tehdä paluun matolle marraskuun SM-kisojen jälkeen. Vaikka kyllä tuo treenitauko teki hyvääkin. Töissä oli paljon hommaa ennen lomaa, ja aikaiset aamuherätykset painoivat. Huomenna alkaakin sitten töiden puolesta arki jälleen.

Joululahjat käyttöön lomalla

Iloista mieltä on siis riittänyt. Samalla joukkoon pyrkii ahdistus. Tutkijan elämä ja väitöskirja tuntuvat kaukaisilta. Syyslomalla pakersin viimeksi luonnoksen parissa, mutta joululomalle en saanut alkuperäisten suunnitelmien mukaista työvirettä päälle. Ja nyt on alkanut ahdistaa. Tiedän, ettei työtä ole enää paljoa, ja kyse on lähinnä tekstin viimeistelystä. Tällä hetkellä kuitenkin hommiin ryhtyminen tuntuu vaikealta, ja päivän mittaan keksii erilaisia tapoja viivytellä tiedostojen avaamista. Täytyyhän ihmisen syödä, käydä kaupassa, katsoa vielä ihan vähän sarjaa, lukea yksi luku kirjaa, pelata pari peliä Fruit Ninjaa ja järjestellä tammikuun kisajuttuja. Illan tullen huomaa, ettei koneellaoloaikana ole edes katsonut kansioon "pikku v", missä väikkäri aineistoineen piilottelee.

Huono omatunto kolkuttaa tietysti takaraivossa. Tähän olen itse satsannut neljä ja puoli vuotta, samoin ohjaajani ja rahoittajani. Tutkimukseen on osallistunut oikeita ihmisiä, eikä näidenkään panosta halua heittää hukkaan. Itse haluan tietysti saada homman pakettiin kunnialla, ja on siinä tallessa ripaus kunnianhimoakin. Haluan, että koko hommasta tulee hyvä ellei peräti loistava. Sitä varten pitäisi kuitenkin tehdä se viimeistelytyö, nykyisen päivätyön ja muun elämän ohella. Aikaa on, mutta vaikeaa on ottaa itseään niskasta kiinni ja käyttää se aika nimenomaan tähän.

Ajattelin, josko tämän kaiken auki kirjoittaminen tähän auttaisi. Nyt kun ahdistus on tuotu julki, on (ehkä) helpompi avata seuraavaksi se "pikku v" -kansio ja kurkistaa sinne. En halua jättää asioita hoitamatta tai keskeneräiseksi. Tämä oli siis ennen kaikkea väikkäriahdistuksenpurkamispostaus. Tästä se lähtee taas.

Ainakin bjj:n saralla on ollut iloa, joten ehkä siihen tutkimukseenkin saa taas

Gott nytt år!