Viikko sitten tiistaina oli tämän tutkijan viimeinen virallinen työpäivä Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksella - ainakin toistaiseksi. Elokuussa puhaltavat niin sanotusti uudet ja läntiset tuulet, kun Ruotsiin muutto konkretisoituu myös minun osaltani. Viikko sitten oltiin käymässä Örebrossa, ja kyllähän se ihan kodilta tuntui. Heinäkuu menee näillä näkymin erinäisissä järjestelyissä muuton ja muun suhteen. Elokuussa koittaakin sitten paluu "kentälle" - sain luokanopehommia Ruotsista, joten ainakin vuodeksi minusta tulee tvåspråkig klasslärare. Tarkoitus on myös saada väikkäri valmiiksi ja väitellä tulevan lukuvuoden aikana. Vaikka en saa nyt tutkimusta ihan niin kauniiseen pakettiin kuin olin toivonut, niin edelleen on luotto siihen, että homma tulee valmiiksi lähiaikoina.
On yhtä aikaa jännittävää ja haikeaa: työpisteen raivaaminen, avainten yms. palautus ja tiedostojen siirtäminen omalle koneelle teki lähdöstä konkreettista. Samalla päässä on jo vaikka minkälaisia suunnitelmia tulevalle vuodelle niin työn, treenin kuin ylipäätään elämän suhteen. Neljä ja puoli vuotta tutkimustyötä takana vaihtuu nyt konkreettiseen luokkatyöskentelyyn. Pääsen kokeilemaan käytännössä, mitä se kehityskeskustelun käyminen nyt onkaan. Oma tutkimustieto heijastuu toivottavasti käytäntöön, ja tulevien oppilaiden utvecklingssamtaleihin.
Livet är spännande. Pohjoismaissa työskentely on kiinnostanut minua siitä lähtien kun kävin luokkaretkellä Bergenissä syksyllä 1996. Ruotsin kieli yläkoulussa ja lukiossa oli minulle tärkeä aine, ja heti opeopintojen alussa hakeuduin OKL:n Norjan leirikouluhommiin. Niiden puitteissa vierailin Børselvissa eli Pyssyjoella sekä Øksnesin leirikeskuksessa yhteensä neljänä syksynä. Vaihdon myötä tein paluun Bergeniin 2007, ja jäin sinne myös kesätöihin. Monta kesää meni myös pohjoisessa Olderfjorissa, jonne mieli kaipaa takaisin joka kesä. 2009 kevään vietin puolestaan Tukholmassa apulaisopettajaharjoittelussa. Norjan ja ruotsin kieli sujuvat, ja kielitaidon lisäksi mukaan on tarttunut suuri joukko tärkeitä ihmisiä.
Kaikki edellä mainittu viittaa kyllä suuresti siihen, että Örebrohon päätyminen on ihan vaan luonnollinen jatke kaikelle tälle. Syy muuttoon on tietysti Hannan opinnot, mutta en voi kieltää, ettenkö olisi koko ajan ollut innoissaan Ruotsiin muutosta. Olen aina viihtynyt Jyväskylässä, ja pitänyt tätä kotinani. Nyt seuraavat vuodet voin kuitenkin kutsua kodiksi Ööristä. Katsotaan sitten muutaman vuoden päästä taas, minne elämä meitä kuljettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti